20 vuotta samassa työpaikassa
Kun haastattelee 4 työntekijää Kallioinen Yhtiöissä, saa helposti yli 80 vuoden kokemuksen siitä, millaista on Kallioisella töissä. Työurat ovat yrityksessä pitkiä.
Pitkään yrityksessä työskennelleet muistelevat tulleensa aikoinaan taloon, kun joku suositteli mukavana työpaikkana. Toisella suosittelija oli oma isä, joka oli jo yhtiön palkkalistoilla, toiselle se oli aikuiskoulutuskeskuksen ohjaaja, joka tiesi paikan maineen. Mutta on työntekijöitä tullut niinkin, ettei ole tienneet yhtään mihin ovat hakeneet.
”Työpaikkailmoitus oli Hämeenlinnan Metalli-Sähkö-nimisen yrityksen nimellä lehdessä. Luulin työpaikan olevan jossakin sähköyrityksessä. Kun kyselin työpaikasta lisätietoja, selvisi ettei Kallioinen ihan sähköyritys olekaan”, muistelee hymyillen Päivi Jaakola, joka on toiminut Kallioisen taloushallintotiimissä jo vuodesta 2002. ”Kallioisen silloista maahantuontiyritystä oltiin vasta perustamassa ja työntekijää etsittiin perheen toisen yrityksen nimellä. Ihan mielenkiintoiselta tämä perustettava yrityskin kuulosti, ja otin paikan”.
Työ Kallioisilla on haastateltujen pitkän linjan Kallioisten työntekijöiden mielestä omatoimista ja monipuolista. Omia päätöksiä saa tehdä ja työnjohto on asiantuntevaa.
”Mikään päivä ei ole samanlainen. Työnkuva on monipuolinen ja vaihtelevaa. Ja jos omissa töissä on hiljaisempaa, tehdään konsernin muiden yritysten töitä, jos siellä on kiireisempää. On sitä vuosien varrella oltu esimerkiksi kiinteistöhuoltajien mukana maalaamassa seinää”, naurahtaa Toni Äijälä, joka on toiminut nosturinkuljettajana Kallioisella jo yli 20 vuotta. ”Tietysti tämä yrityksestä toiseen miesten lainaaminen on vähentynyt, kun yritys on kasvanut, mutta edelleen autetaan toisia, jos apua kaivataan”.
”Pienessä yrityksessä saa taloushallinnossakin tehdä töitä tosi monenlaisten asioiden parissa. Välillä joutuu tekemään tehtäviä, josta ei ole koskaan kuullutkaan, mutta sitten otetaan selvää”, miettii Päivi. ”Ja konsernin ja omistajan yrityskauppojen myötä on päässyt toimimaan jopa ihan eri aloillakin, joten koskaan ei ole päässyt kyllästymään”. ”Harvassa paikassa samassa työssä pääsee selvittämään yhtenä päivänä Taiwanin maahantuontisäädöksiä ja toisena toimimaan erotuomarina vuokralaisten postilaatikkoriidassa”, nauraa Päivi. ”Postilaatikkoriita saatiin selvitettyä ja mukavia asiakkaitahan meillä on. Vaikka välillä ovat tuohtuneita, niin välillä minulle on luvattu tuoda kukkasiakin”.
Arvostus on myös asia, joka saa työntekijät pysymään talossa. Ja työntekijöiden loistava yhteishenki.
”Asiakkailta saa paljon positiivista palautetta, kun työt tehdään hyvin suunniteltuna, ammattitaidolla ja palvelevalla asenteella”, miettii Saku Valkeapää syitään jatkaa vuodesta toiseen Kallioisella. Sakullakin mittarissa jo yli 20 vuotta Kallioisen nosturinkuljettajana.
”Työporukka on tosi hyvä, vaikka nuoremmat jo vähän naureskelevat meille konkareille ja kyselevät elettiinkö jo dinosaurusten aikaan”, nauraa Kalle Patova, autokuski, joka on ehtinyt olla sekä Kallioisen alkuperäisessä rakennuskonevuokraamossa Vuokramestareissa sekä nykyisissä Kallioinen Cranesissa ja Kallioinen Rentissä palkkalistoilla.
”Porukkahenki on niin hyvä, että aikaa vietetään yhdessä työajan ulkopuolellakin”, komppaa Toni. ”Aina autetaan toisia eikä miehiä laiteta eri asemaan sen mukaan, mitä työtä tekee. Apumiehet ovat ihan yhtä tärkeitä kuin isojen koneiden kuljettajat”.
”Olin joskus töissä ison yrityksen toimistossa ja se oli todella kuiva työpaikka. Täällä Kallioisella on kyllä aina ollut töissä niin suuria persoonia, että kuivaksi tätä työpaikkaa ei todellakaan voi sanoa”, vitsailee Päivi. ”Tunnelma on rentoa ja pienellä porukalla asioita sopiminen on helppoa. Kaikki työntekijät tuntevat toisensa ainakin kasvoilta eikä tarvitse miettiä, että onkohan tämäkin meillä töissä”.
Tyypillistä on työntekijöiden keskuudessa myös paluumuutto eli vaikka elämä on vienyt välillä muualle töihin tai ihan toisenlaisiin ammatteihin, moni on tullut takaisin.
”Kun ensimmäisellä kerralla vastaanotto on ollut hyvä, on houkuttanut tulla takaisin”, kertoo Saku paluustaan Kallioisen nosturin kuljettajaksi, kun oli välissä tehnyt töitä toisella alalla kymmenisen vuotta 2000 luvun alussa.
Myös Toni ja Kalle ovat käyneet muualla töissä, ja palanneet takaisin. Toni lähti lyhyemmän työmatkan perässä. Hän palasi kuitenkin takaisin, koska arvosti hyvää työviihtyvyyttä, joka Kallioisella vallitsi. Kalle ostettiin yrityskaupan mukana pois Kallioiselta, mutta hänetkin saatiin ylipuhuttua takaisin:
”Työhaastattelu oli kello kuusi aamulla Voutilan Essolla, pöydän toisella puolella neuvottelussa oli yrityksen perustaja Veijo Kallioinen sekä silloinen työnjohtaja Heikki Miettinen. Eihän siinä voinut kuin suostua: laitetaan väsymyksen ja painostuksen piikkiin”, kuittaa Kalle paluustaan.
Kohtuukokoisessa perheyrityksessä on etunsa. Toiminta on vielä aika yksinkertaista ja suoraviivaista:
”Perheyrityksessä työskentelyssä on paljon hyvää: kun jokin asia painaa tai on rempallaan, siitä voi mennä kertomaan suoraan pomolle, ei ole välissä mitään väliastetta tai byrokratiaa. Ja usein homma saadaan nopeasti korjattua”, kertoo Toni kokemuksistaan.
Kun palveluvuosia on yli 20, on myös oppinut tuntemaan Kallioisen perheen hyvin eikä heidän seurassaan enää osaa jännitellä sitä, miten esimiehen kanssa täytyy keskustella.
”Yrityksen perustajaa Veijoa kutsutaan yleisesti Nasseksi sekä konevuokraamon työntekijöiden että nosturinkuljettajien keskuudessa. Juttu lähti siitä, kun kerran Veijo tuli vuokraamolle nenä punaisena harmistuksesta ja huikkasi mennessään, että ’nyt Nasse-setä on hyvin, hyvin vihainen’. Asia saatiin selvitettyä ja harmituskin lauhtui, mutta Nasse-nimitys jäi elämään”, muistelee Saku.
”Kutsun Veiskaa Hunttalan Matiksi”, kertoo jo eläkkeelle jäänyt nosturinkuljettaja Rauno Lähde. Vanhan elokuvan mukaan nimetty yrittäjä omisti aikoinaan samanlaisen auton kuin elokuvan päähenkilö, mutta taitaa siinä vähän olla ivailua Veiskan luonteesta. Veiska kun ei pelkää yrityksen laajentamista ja uusien alueiden valtaamista: elokuvan nimi on nimittäin ’Kun Hunttalan Matti Suomen osti’.
Vaikka Veiska onkin nk. tehtaanpatruuna, työntekijöistä tuntuu, että hän on kuitenkin aina duunarin puolella:
”Kun on ollut pidempään täällä töissä, tuntuu, että osa perhettä itsekin”, vahvistaa Saku.
Artikkelin kuva Neste Oyj:n luvalla.
Lue edellinen juhlavuoden artikkeli: Kallioinen on perheyritys