’’Ensin suomenmestaruus ja sitten maailmalle kilpailemaan maailmanmestaruudesta’’, haaveilee vuoden tulokas endurokuljettaja Oskari Vuori

28.1.2024

Kallioinen Yhtiöt tukee nuoren endurolupauksen matkaa kohti lajin huippua.

Endurokuljettajat ovat tottuneet kuvailemaan lajiaan vähemmän moottoripyöräurheilua tunteville. Hämeenlinnalainen endurolupaus Oskari Vuori selittää lajia usein näin:

”Enduro on moottoripyörillä ajettava reittikilpailu, jossa ajetaan siirtymiä sekä maantiellä että metsässä ja maastokokeita, joista otetaan aika. Kilpailun voittaa päivän kaikki maastokokeet nopeimmin ajanut kuljettaja. Siirtymiltä voi lisäksi saada aikasakkoa, jos ei ehdi omaan lähtöaikaansa seuraavalle maastokokeelle. Säännöt ovat samantyyppiset kuin rallissa autourheilun puolella.”

”Kilpailun aikana moottoripyörää saa huoltaa ja korjata vain kilpailija itse”, tajuaa Oskari lisätä itsestäänselvyytenä pitämänsä säännön. Sääntö on tärkeä, koska se antaa endurolle sen tyypillisen luonteen ja poikkeaa muista moottoriurheilulajeista.

Oskari on 17-vuotias raskaskoneasentajaopiskelija, joka löysi tiensä enduron pariin 16-vuotiaana heti saatuaan ajokortin. Taustalta löytyi 2-3 -vuotiaana aloitettu mönkijäharrastus ja kova palo 2-pyöräisten päälle. Ensimmäinen kausi 2022 starttasi kesken kauden 16-vuotissyntymäpäivien jälkeen, mutta kauden 2023 ehti ajamaan jo kokonaan.

Huonosti ensimmäinen kokonainen kausi ei Oskarilta mennyt. Kaudella 2023 Oskari voitti U20-sarjassa SM-pronssia endurossa ja sen sisarlajissa crosscountryssa Suomen Cupin hopeaa. Näistä saavutuksista Oskaria muistettiin Vuoden Nuori tulokas -tittelillä Moottoriliiton toimesta.

Oskari Vuori Talaria endurosprint- kisassa Keravalla 27.1.2024, Vuori ajoi A1-luokassa kolmannelle sijalle. Kuva: Xracing
Kallioinen Yhtiöiden toimitusjohtaja Arto Kallioinen osallistui myös Keravan kisaan, mutta ei pysynyt nuoren Vuoren vauhdissa Kuva: Xracing

Vahvuutena Oskarilla on hyvä peruskunto, jota hän pitää yllä esimerkiksi lenkkeilemällä, maastopyöräillen ja näin talvella suomalaiseen tapaan hiihtämällä.

”Tavoitteena on se, että ainakaan kunto ei ole se, mihin kisa kaatuu, vaikka kilpailu olisi monipäiväinenkin”, miettii Oskari.

Heikkouksiaan tämä enduronuori ei osaa eritellä:

”Monessa asiassa annan vielä tasoitusta, kun uraa ei ole kovin paljon takana.”

”Kaikessa pitää parantaa, jos meinaa maailmalle päästä”, Oskari arvioi realistisesti

Enduron lajiharjoittelun ja peruskuntotreenien lisäksi Oskari ajaa välillä trialia eli moottoripyörän taitoajoa.

”Trial opettaa pyöränhallintaa, mutta on ennen kaikkea mukavaa kikkailua. Enduroa ajan aina tosissani, mutta trial on vaan harrastelua ja saa ajatukset välillä muihin asioihin.”

Enduroa Oskari treenaa tavoitteet selkeänä mielessä ja urheilijamentaliteetilla

”Musta tuntuu hassulta, kun kaverit kysyy, että eikö minua ärsytä lähteä lenkille tai ajamaan joka ikinen viikonloppu. Mä oon lajin kanssa tosissani eikä silloin jätetä treenejä väliin, oli päivä mikä hyvänsä tai sää miten huono tahansa.”

”Laji ja treenaaminen on opettanut myös itsekuria. Vaikka ajamiseen ei aina enää ole niin suuri hinku, niin kehittymiseen on ja se vaatii säntillistä treenaamista.”

”Kun lajissa moottoripyörä pitää korjata ja huoltaa itse, sekin on opettanut paljon: ymmärrystä tietysti mopon toiminnasta, mutta myös sen, että kaikki tehdään huolella ja loppuun asti. Jos moottoripyörä hajoaa kesken kisan huolimattoman huollon takia, ei voi syyttää kuin itseään. Se kasvattaa luonnetta!”

Vuoden vaihteessa hämeenlinnalainen Vuori siirtyi ajamaan Riihimäen moottorikerhon riveihin.

”Riihimäellä on aktiivinen toiminta ja useita ajopaikkoja. Enduroa treenataan metsässä ja treenaamiseen tarvitaan aina metsänomistajan luvat, joten seuran järjestämät ja yllä pitämät harjoittelupaikat ovat tosi tärkeitä. Riihimäkeläiset järjestävät myös hyviä kisoja”, kehuu Oskari uutta seuraansa lyhyen kokemuksen perusteella.

”Varsinaista valmentajaa minulla ei ole, kuten ei usein enduromaailmassa muillakaan. Toivon, että tähänkin saan jatkossa hyvän ratkaisun, kun ympärillä on osaavaa ja kokenutta porukkaa, jolta kysyä neuvoja.”

Moottoriurheilun harrastaminen ei ole pelkkää ajamista voitosta voittoon. Enduro, kuten muutkin moottoriurheilulajit, ovat kalliita ja vaarallisia.

”Perheen panostus on minunkin tapauksessani suuri. Sen lisäksi, että isä on toiminut huoltajana ja autonkuljettajana, vanhemmat kustantavat harrastuksesta ison osan.”

”Loput rahat yritetään saada kokoon yhteistyökumppaneiden avulla. Harjoittelun lisäksi urheiluun kuuluu siis isona osana yhteistyökumppaneiden löytäminen ja niiden kanssa toimiminen. Helppoa se ei ole, mutta onneksi olen löytänyt hyviä kumppaneita, jotka uskovat minuun ja lajiin.”

”Uusimpana yhteistyökumppanina minulla Kallioinen Yhtiöt, jonka kanssa yhdessä yritetään saada minua enduron huipulle ja Kallioinen Yhtiöiden toimintaa tunnetuksi. Kallioinen on vuokraa rakennuskoneita, ajoneuvonostureita ja toimitiloja Etelä-Suomessa. Toivottavasti en ole koskaan pyöräni kanssa niin syvällä spoorissa eli ajourassa, että täytyy soittaa Kallioisen nosturi nostamaan minut ylös”, nauraa Oskari.

Lajin vaarallisuutta Oskari ei oikein allekirjoita:

”Kyllä tässä lajissa voi aina sattua, on minullakin jotakin pieniä loukkaantumisia tullut, mutta muihin moottoriurheilulajeihin verrattuna laji on kuitenkin melko turvallinen. En minä ajaessa pelkää. Jos ajamista alkaa pelkäämään, laji pitää silloin lopettaa. Läheiset kyllä ehkä vähän jännittävät, mutta kyllä äitikin uskaltaa käydä silti kisojani katsomassa.”

Jokin endurossa nuorta miestä kuitenkin kiehtoo, kun jaksaa treenata ja tehdä töitä lajin eteen.

”Minua motivoi kehittyminen. Se, että joskus olisi niin hyvä, että pääsisi maailmalle ja ajanmaan vaikka sellaisia kisoja kuin NovemberKåsan Ruotsissa tai Red Bull Romaniacs. Tai että joskus osaisi käsitellä moottoripyörää kuin hard enduron kuningas Billy Bolt”, Oskari selittää tavoitteitaan.

”Parasta mitä endurossa voisin saavuttaa olisi maailmanmestaruus, sekä endurossa että hard endurossa”, endurolupauksemme haaveilee.

Enduro ei ole lajina kuitenkaan vain nuorille urheilijoille, jotka tähtäävät huipulle.

”Laji sopii kaikille; iästä ja moottoripyöräkokemuksesta riippumatta. Kilpailuihin on lisätty veteraanisarja yli 70-vuotiaille, kun senkin ikäsarjan edustajia nykyään löytyy. Ennen ajokortin saamista voi harrastaa enduron sisarlajia crosscountrya, joka ei kulje ajoteillä eikä siten vaadi ajokorttia”, Oskari neuvoo.

”Jos laji kiinnostaa, kannattaa etsiä yritys, joka tarjoaa opastettuja endurosafareita, niin pääsee kokeilemaan lajia ja aistimaan lajin tunnelmaa. Jos innostus syntyy, niin ei kun mopokauppaan ja treenaamaan!”

Ota yhteyttä ja kysy lisää!